Syksy on inspiroinut allekirjoittanutta etsimään hyvän olon ja terveyden lähteitä. Keho ja mieli ilmeisesti alitajuisesti valmistautuvat tulevan talven koitoksiin, kylmään ja pimeään. Vielä ehtii hamstrata kivoja asioita lämpimästä syyssäästä, luonnon antimista, ulkoilusta ja kehonhuollosta.
Mietin tänään ilmestynyttä Voi hyvin -lehden haastattelua varten omia elämäni tärkeitä juttuja, oivalluksia ja voimavaroja.
Huomasin, että suhtautumiseni elämään ja sen tuomiin haasteisiin oli muuttunut viime vuosien aikana. Asioiden äärelle pysähtymisen ja vaikeiden asioiden hyväksymisen oppiminen ovat olleet mielessäni kovasti pinnalla. Kerron artikkelissa siitä, että haluan oppia pois oman navan tuijottamisesta. Samalla itsensä huoltaminen on saanut syvemmän merkityksen siitä ajatuksesta, ettei voi olla hyvä muille ennenkuin on itse kunnossa.
Siksipä haastan teitäkin antamaan aikaa myös itselle. Perhe-elämän, työn ja harrastusten ristipaineet luovat omat haasteensa- mutta siksipä juuri olisi tärkeä löytää ne omat, kivat jutut!
Pilateksesta olen löytänyt avun jäykkään rintarankaan. Meneillään ylävartalon kierto pallon kanssa. Tässä liikkeessä olisi tärkeää vakauttaa lantio niin, että kierto tapahtuu pelkästään rintarangasta.
Minulla viulistina yläkroppa on kroonisesti jumissa. Säännöllinen pilatesharrastus on auttanut avaamaan kehoa. Minusta pilateksen perusidea, jonka mukaan vahvistetaan kehon heikkoja tukilihaksia ja vastaavasti lisätään liikkuvuutta kireisiin paikkoihin, on todella järkevä.
Oikea linjaus on ykkösasemassa. Tiina Santala varmistaa, että polvet eivät pääse leviämään ja että lapatuki on käytössä.
Laji on todella pikkutarkka ja siinä hyvän ohjaajan merkitys korostuu. Kotona tehdessä tulee helposti treenattua väärässä asennossa, jonka sitten tunnilla huomaa, kun ohjaaja kerta toisensa jälkeen joutuu korjaamaan samaa virhettä! On huvittavaa huomata itsestään se, että ohjaajan lähestyessä alkaa jo vaistomaisesti korjata asentoaan suoremmaksi, suoristaa rintarangan etukenoa ja vakauttaa lantion asentoa 🙂 Kunpa pääsisi siihen pisteeseen, että saisi harrastuksesta tavan ja sitä kautta kaikki korjaukset lihasmuistiin, niin kivut ja säryt helpottaisivat huomattavasti!
Kun kuvassa ei näy kengät, sopii tennaritkin Marimekon kanssa 🙂 Kameran takana Toni Härkönen. Ystävällinen ohikulkija ikuisti hetken!
Olisi kiva saada jutusta palutetta ja jatkaa keskustelua aloittamistani aiheista täällä blogissa. Minua kiinnostaisi kuulla teidän oivalluksistenne ja voimavaroistanne!
Tiinasta lisää täällä: http://www.fysioterapiabalance.fi/
There are 9 comments
Moro Johanna ja mukavan leppoisaa alkusyksyä sinne päin ?!
Kiitokset jälleen mielenkiintoisesta blogi-tekstistä ja kivasta lehtijutusta. Oli kyllä molemmat mukavaa luettavaa. Ja kuvat: Kyllä vaan nainen osaa upea olla ?!
Mutta tosiaan, tuossa kun aloin omia voimavarojani miettiä niin itselleni yksi tärkeimmistä on kyllä musiikki (muodossa jos toisessa). Sen avulla pääsee niin hyvin sukeltamaan omaan ajatusmaailmaan ja laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin aina tilanteesta riippuen. Toinen voimavarani on totta kai, no te, Elonkerjuu ja se maailma mihinkä aikoinaan teidän ansiosta sukelsin. Kaikki ne ihmiset joihin olen saanut tutustua kiitos teidän ja kaikki ne keikat ja muut kohtaamiset, se koko oma maailmansa mikä siitä on aikojen saatossa muodostunut, sitä ei voi edes kuvailla. Löysin silloin jotain, mikä oli kohtalon johdatusta :D.
Totta kai sitten perhe ja ystävät ovat myös niitä tärkeimpiä voimavaroja. Läheiset joille voit kertoa niin ilot kuin surut, niiden avulla jaksaa. Kukaan kun ei maailmassa yksin pärjää :).
Jos vielä jtn oivalluksia miettii omalla kohdalla niin yksi olisi ”Laiskottelu on sallittua”. Itse kun olen aika haka ottamaan rennosti niin olen myös oivaltanut, ettei siitä tarvi potea huonoa omaatuntoa. Tuntuu, että nykyään kaikilla on niin kiire joka paikkaan.. Välillä on oikeasti hyvä ottaa vain rennosti ja olla! Toki, kaikkihan eivät siihen pysty, mutta sitten kannattaa löytää se oma tapansa nauttia siitä pysähtymisen nautinnosta ;).
Myös oivallus ”Elämä on täynnä yllätyksiä” joka on myös mottoni niin on iskostunut minulle vahvasti :). Koskaan kun ei voi tietää mitä seuraava hetki tuo tullessaan. Tämä menee vähän samaan kuin sinun mainitsemasi ”Löydä tarkoitus”. On hyvä yrittää muistaa, että jokainen asia tapahtuu syystä ja jokaisesta tapahtumasta voi aina oppia jtn. Oli se sitten pientä tai suurta :). Pitää vain mennä hetki kerralla eteenpäin, siten asiat myös tapahtuu :).
Mukavaa loppuviikkoa sinne päin ja jatketaan hyvien oivallusten ja voimavarojen turvin ?✌!
Moi Juge!
Olipas mukava lukea ajatuksiasi. Paljon kiinnostavia elämän oivalluksia 🙂
Tuo laiskottelun tärkeys on kyllä hyvinvoinnin kannalta olennainen juttu. Sanalla ’laiskottelu’ tuppaa olemaan negatiivinen klangi. Mutta itse asiassa siinähän kiteytyy elämän pienistä hetkistä nauttiminen pysähtymisen kautta. Ja sehän on aktiivisen arjen keskellä pelkästään hyvä asia 🙂 Voitaisiinko puhua positiivisesta laiskottelusta!
Mukavan laiskaa viikonloppua ja terveiset Seinäjoelta!
Moikka Johanna ja mukavaa sunnuntaita :)!
Juu, juuri noin omalla kohdalla laiskottelun näen: Positiivisena. Kun saatat loppuun jonkin asian, olet myös ansainnut pienen tauon.
Itsellä on aina se, että kun vaan hoitaa asiat kuntoon ja pois päiväjärjestyksestä niin voit hyvillä mielin rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta. Tämä elämäntapa on jo kouluajoilta perittyä: Teit vaan heti läksyt niin koko loppupäivä oli vapaata sen jälkeen.
Olen näet huomannut miten mukavalta se tuntuu kun tietää, ettei pääkopassa pyöri mtn keskeneräisiä asioita. Stressikin pysyy sitä myöten mukavasti kurissa ja kroppakin kiittää ?.
Toivottavasti ehdit nauttia Seinäjoella olemisesta vähän enemmänkin ja kävit esim. Törnävällä nauttimassa tulevan syksyn kauneudesta ?. Itse otan nyt imurin kauniiseen käteen ja pistän taas kämpän siistiksi. Sen jälkeen saa sitten jälleen nauttia lopusta päivästä ilman mtn kommervenkkejä ?.
Mukavaa alkavaa viikkoa näin valmiiksi ja nährään ja nautitaan elämän parhaista hetkistä ensi perjantaina Vaasassa ✌❤♦!
Vielä edelliseen viestiisi kommentoiden, on mukava kuulla, että musiikkimme on sulla voimavarana elämässäsi. On hienoa tehdä tätä työtä ja saa olla kiitollinen, jos pystyy koskettamaan ihmisiä syvemmällä tasolla. Se on artistina tärkeää, kiitos!
Vaasassa nähdään! 🙂
Hei Johanna!
Minulle liikunta on osa elämää. parkkisontaudissa on lihasjäykyys, joten venyttely on tärkeää ja kuntosalilla treenaaminen. Vesijumppa on tehokasta, vesi rentouttaa lihaksia. Myös uinti, siinä saa kädet ja jalat liikettä. Sauvakävely se on myös tehokasta,siinä saa kädet liikettä. Keilaaminen, lapin erämaanvaellus. Käyn kerran viikossa jumpparyhmässä, siellä tehdään ohjatusti likkeitä. Liikunnan pitää olla mielekästä, antaa hyvää oloa. Liikkumisen täytyy olla kotuudella, että siitä ei tule väsymystä, ettei liikkumise jälkeen ole ihan poikki.
Hyvää syksyn jatkoa Johanna.
Moikka Johanna!
Kiitos uudesta kirjoituksesta, lehtijuttua en ole vielä saanut käsiini. Kaiken tämän keskellä, mitä syksy on tuonut tullessaan voimavaranani ovat toimineet omat läheiseni, musiikki ja käsitöiden tekeminen (tosin viime aikoina työt ovat painottuneet ompeluun). Itselläni ei ystäviä ole paljoakaan, joten suurin tuki tulee läheisiltäni, jotka ovat aina käytettävissä. Musiikki on kulkenut itseni mukana koko elämäni ajan ja viimeisen vuosien myötä sen merkitys on noussut. Itselleni se on toiminut voimavarana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kun kuuntelee tarkemmin kappaleiden sanoituksia, niistä löytää paljonkin yhtenäisyyksiä omaan elämään, toisaalta ne auttavat myös jaksamaan eteenpäin ja antamaan voimaa. Keikoilla musiikki on keino unohtaa kaikki muu ja nauttia siitä hetkestä ja tunnetilasta mikä siellä vallitsee. Yhteys, mikä keikoilla musiikin kautta muodostuu yleisön ja bändin / artistin välille on niin ainutlaatuinen että se jättää syvät muistot ja tuo kylmiä väreitä vielä keikankin jälkeen. Tämän olen saanut kokea myös teidänkin kanssa. Paras keino rentoutua ja päästä irti tästä hetkestä on laittaa levy soimaan, sulkea silmät ja keskittyä kuuntelemaan. Olo on tämän jälkeen rentoutunut.
Oivalluksista puhuttaessa omalla kohdallani olen ymmärtänyt kaikella, mitä tapahtuu on merkityksensä olipa kyse niin hyvistä kuin ikävistäkin asioista. Enää asioista ei näe niin mustavalkoisena kuin joskus vuosia sitten. Kaikenlaiset kokemukset jollakin tavalla muokkaavat meidän käsitystä elämästä ja samalla muuttuu myös oma ajattelu ja suhtautuminen asioihin. Menneisyys on aina osa elämää ja siellä tapahtuneet asiat osa minua, mutta siitä on myös osattava päästää irti ja nauttia tästä hetkestä. On pystyttävä päästämään irti myös niistä ikävistäkin kokemuksista ja kyettävä antamaan anteeksi. Koskaan ei voi tietää, mitä huominen tuo tulleessaan kaikki voi muuttua lyhyessäkin ajassa.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja nauttikaan jäljellä olevista keikoista!
Moikka Anu!
Hienoja oivalluksia sinulla! Se on mielenkiintoista, miten elämä muokkaa väkisinkin. Kaikki muuttuu ja ihminen siinä mukana. Kun hyväksyy sen tosiasian, että mikään ei ole pysyvää, voi oppia nauttimaan tästä hetkestä. Se on vaikeaa, mutta uskon, että mahdollista!
Niin, kaikella on jokin merkitys. Aina sitä vaan ei siinä hetkessä ymmärrä. Joissakin asioissa ei ymmärrä koskaan. Tuo mainitsemasi anteeksianto on todella tärkeää. Ja samalla niin vaikeaa!
Kirpeitä, ihania syyspäiviä sinulle!
Voimavaroja voi ladata alkavalle pimeälle vuodenajalle ja pimeälle syksylle. Polttamalla kynttilöitä, ne tuovat tunnelma, myös kuuntelemalla hyvää musaa. Ja katselemalla syksyistä ruskaa. Lapissa on nyt ruska parhaimmillaan. Kävin mökillä lapissa siellä on kaunis ruska. Kävelin tunturissa-todella upeeta. Mutta voi sitä välillä ottaa rennonmin ja laiskotella. Musiikin tekstit kanssa rentouttaa, koska niissä on sanomaa.
Luin lehtijutun, se oli tosi hyvä kirjoitus. Kiitos siitä Johanna.
Kiitos, mukava kuulla!
Lämmintä syksyä sinulle, Sakari!