Onks heilaa näkyny?

Helluntai ja heila kainalossa? Jos vastasit kielteteisesti, niin eri hätää. Vaihtoehtoja parinetsintään nimittäin löytyy. On nettipalstoja, Tindereitä, sinkkuiltoja, deittipalveluita. Voit mennä kiipeilemään, melomaan, tekemään raakasuklaata tai vaeltamaan samalla kun etsit sitä oikeaa. Saatat päästä jopa tv-ohjelmaan esittämään, että alastomuus on luonnollista.

ab

Rakkaudesta on tullut bisnestä ja parinetsinnästä ihmisshoppailua. Voi mitkä markkinat odottavatkaan sinua, sinkku! Uusi onni saattaa olla vain yhden klikkauksen tai etusormen pyyhkäisyn päässä. Voit etsiä jopa ulkomailta ilman että nouset kotisohvalta!

Aloittelevalle, juuri eronneelle parinetsijälle tilanne on varmasti kiehtova- niin paljon mahdollisuuksia! Tarjolla on kaikenikäisiä, -kokoisia ja -näköisiä halukkaita, eikä tarvitse notkua baarissa yömyöhään maksa paukkuen!

 

Mutta koska iskee ähky? Pelissä on oikeita ihmisiä ja ihmiskohtaloita, ei pelkkiä kuvia ja numeroita näyttöruudulla. Tunnistatko sen oikean, jos näet hänestä kolme kuvaa ruudulta? Ja jos koskaan pääset ihastuksesi kanssa parisuhteeseen asti, kannattaako silti antautua uuteen suhteeseen, koska omasta älypuhelimesta voi aina löytyä joku yhä parempi, kauniimpi tai menestyneempi. Entä voitko ikinä luottaa siihen, että toinen ei jatka shoppailua selkäsi takana?

abc

Helluntai ja heila kainalossa? Jos vastasit myöntävästi, niin onneksi olkoon! Sinulla on joku, jonka kainaloon käpertyä sunnuntai-iltana. Joku, jonka kanssa mennä sukulaistytön ristiäisiin. Joku, jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta. Joku, jonka kanssa lähteä etsimään sitä oikeaa paratiisisaarelle. Ja kuka tietää, saatat kultasi kanssa saada jopa oman tv-ohjelman. Eikä ole pakko olla alasti!

 

There are 40 comments

  • Sakari Savolainen sanoo:

    Kiitos Johanna. Taas on hyvä kirjoitus. Minulla on helluntaiheila. Se on ollut jo 10v, tai ei se ole enää heila, vaan mun aviopuoliso. Meillä ei ole jälkikasvua. Olen seurannut ohjelmaa Aatami etsii Eevaa. Minusta se on ihan sopimatonta että näytetään alastomuutta teeveestä, en tiedä olenko sitten vanhanaikainen tämän asian suhteen. Aviopuolison tapasin niin, että olin aluksi kirjeenvaihdossa ja siitä se lähti sitten liikeelle. Mun aviopuoliso on fanittanut Tomi Markkolata ja on käynnyt se keikoilla 105 kertaa. Meillä on ihan erilainen musiikkimaku. Minä taas tykkään sellaisesta musiikista että siinä on tempoa. Kun kuulin Viistäköön siipeni maata, se kolahti minuun. Sen suhteen mun puolison kanssa on erimiellisyyttä musiikin suhteen. En tykkää humpasta, en tangosta. Tiedän kyllä millaista on olla sellaisella keikalla- musiikki on vastenmiellistä. Että ei se parisuhde oin ruusulla tanssimista ole, parisuhteessa on hyvät ja huonot puolet. Vaimoni puhuu Tomi Markkolasta melkein joka päivä, mutta tiedän että se on pelkkä fani, kuten minä fanitan sinua vaimonni ymmärtää sen. Vaimolla on myös kummilapsi ulkomailta. Hyvää Alkavaa Viikkoa sinulle Johanna Terveisin Sakari Fani. PS mitä mieltä olit Suomen Euroviisuehdokkaasta? Minusta se oli hyvä. Ruotsilla oli hieno kappale.

    • Sakari Savolainen sanoo:

      PS. Taas kuten ennenkin unohtui, muutama ajatus. Olen seuranut maajussille morsin ohjelmaaa, tässäkin viimesisessä tuotanto kaudella tuli useita pareja. Kun arki koittaa ja muutetaan yhteen asumaan, että millaista todellisuus on. Monikin näistä kunppaniehdokkaista on kaupungista. Eivät tiedä millaista todellisuudessa maalla asuminen on. Siellä ei nukuta pitkään, on aikainen herätys navettaan. Siinä voi olla parisuhde koituksellla. Maalla on paljon töitä, minulla on siitäkin kokemuksia. Minun synnyinkoti oli Kuopion lähellä, kylän nimi oli Vehmasmäki. Moni hakee myös elämänkumppania baareista. Se tuurin pekkaa on miten sen elämmän kumppanin löytää. Paljon on menty nykyaikaan siinä, että puolisoa etsitään nettitreffeitä. On ollut sellaisia kohtaloita, että elämänkumppssani on tullut kadulla vastaan ja tannssipaikat on myös josta voi löytää sen oikean kunppanin elämään. Terveisin Sakari

      • Johanna Koivu sanoo:

        Niin, siinä paketissa ei tule pelkästään kumppani, vaan myös koko se elämäntapa ja asuinympäristö. Aikamoinen muutos sille uudelle ihmiselle, joka saattaa tulla hyvin erlaisestakin ympäristöstä. Hattua nostan niille, jotka siihen pystyy!

  • JuGe sanoo:

    Moro Johanna!

    Kiitokset mielenkiintoisesta blogipäivityksestä. Täytyy kyllä sanoa, että näin pitkään sinkkuna olleena tämä osui kyllä asian ytimeen :D.

    Näinhän se kyllä tänä päivänä on: Vaihtoehtoja löytyisi vaikka muille jakaa mutta onko niistä tosiaan sen kummemmin hyötyä? Noh, netin treffisivuisto voi hyvällä tuurilla löytyäkin mukavaa juttuseuraa, mutta tuntuu, että siellä persoonan pitää olla NIIN mielenkiintoinen ja esille nostettu että edes joku viestiä laittaisi :D.

    Kyllä oikeat, sosiaalisissa tapahtumissa koetut kontaktit tuommoiset aina kuitenkin voittavat mennen tullen ja matkalla. Esim. keikalla ollessa sinulla on jo yksi puheenaihe mistä keskustella kun huomaa molempien pitävän samasta bändistä :D.

    Sitten nuo kaikenmaailman treffi-ohjelmat.. Voin sanoa, että en ole koskaan käsittänyt jtn ensitreffejä alttarilla tai että mennään alasti saarelle parin ihmisen kesken.. Kuten sanoit, rakkauden etsinnästä on tullut kaupallista. Mutta kaikki keinot täytyy käyttää, koska tämän päivän maailmassa koetaan että jos olet sinkku vielä silloin ja silloin niin olet suurin piirtein joku friikki ihmisten joukossa. Paineitahan siitä tulee ja silloin täytyy turvautua ”epätoivoisiin” tekoihin. Mutta hei, jos rakkaus löytyy tuota kautta, eipä siinä sitten. Itse en kuitenkaan perusta :D.

    Mutta onhan sinkkuna oleminen välillä raskasta kun tuntuu, että kaikki muut ympärillä kokevat jo niin kihlautumiset, perheen perustamiset sun muut.. Välillähän sitä miettii, että mikä itsessä on, kun ei ketään tunnu kiinnostavan xP. Mutta sitten on se vapaus ja mahdollisuus mennä ja tulla miten haluaa. Se on kaksiteräinen miekka aina välillä :D.

    Mutta kuten äitini on opettanut: ”Se tulee sitten kun on tullakseen” ja sen mukaan olen aina mennyt eteenpäin. Ja onhan tämä elämä välistä yllättänyt iloisesti joten eipä sitä koskaan tiedä, kuka siellä seuraavan nurkan takana voi odottaa ;)!

    Mukavata kesän alkua kaikille kanssa-Sinkuille! Mennään ja nautitaan, niin kyllä se siitä :D!

    • Johanna Koivu sanoo:

      Niin, kun tuntuu, että asioissa ollaan menty niiin nopeasti eteenpäin- ja sitten myös aika äärimmäisyyksiin. Sitä vaan en ymmärrä, että joku menee alastomana telkkariin etsimään treffiseuraa. Haluatko loppuelämäsi olla se tyyppi, jonka ulokkeet on ’teeveestä tuttu’. Jos joku lukija on eri mieltä, niin kuulisin mielelläni myös kommentteja asian puolesta!

      • Sakari Savolainen sanoo:

        Olen samaa mieltä.Johanna.että alastomuus ei sovi telkkariin varsinkaan treffeille.

    • Pia Keyriläinen sanoo:

      Moi Juge!I know the feeling!!!Tsemii sulle ja nähdään keikoilla!T:Pia

  • Pia Keyriläinen sanoo:

    Heititpä mehukkaan aiheen kehiin! Vertaisin tätä karkkihyllyn edessä notkumiseen.Selailet erilaisia vaihtoehtoja; on patukkaa,rasiaa,levyä,pussukkaa,pötköä värikkäästi ja houkuteltavasti esillepantuna.Saatat valita jonkun mainoksesta bongatun uutuusmaun,ystävän suositteleman herkullisuuden,naapurin normiversion tai uskaliaasti tarttua tuikituntemattomaan tai täysin poikkeavaan valintaan.Mutta,kas kummaa,ajan saatossa huomaat aina palaavasi kuitenkin siihen tuttuun ja turvalliseen.Löytyy aina samalta paikalta,on vuodesta toiseen samanmuotoinen eli tunnistettava,ei tuota pettymyksiä…
    Ja loppukevennykseksi: Saavuimme ystäväni kanssa lauantaina erään hotellin pihaan,astuimme ulos autosta,kunnes lähellemme pysäköi hetkellisesti varsin paljon ajettu autonrotisko täynnä nuoria miehiä.Avasivat ikkunan ja huusivat meille jotain.Kun en kuullut ensimmäisellä kerralla,kysyin kohteliaasti,että voitko toistaa.Tuo Savon nuorimies hymyillen vain totesi,että ” Tulkee mukkaan!” Eihän siinä ns.puumaiässä oleva naisimmeinen voinut muuta kuin nauraa ja jatkaa matkaa.Mutta siis melkein kävi flaxi !Jäi helluntaiheila siis kylille ajelemaan ja minä markkinoita edelleen katsastamaan.Hyvä näin!

    • Johanna Koivu sanoo:

      No juu, kuoret on kaikissa kauniita niinkuin karkeissa! Miten sitä pääsisikin näkemään heti sinne käärepaperin sisään? Ja nyt siis en tarkoita, että vaatteet pois ja heti, vaan ihan luonteen ja käytöksen tasolla ;))
      Tuttuus ja turvallisuus tietty on se, mikä meitä paljon ohjaa. Tuleeko sen vuoksi hylättyä joku hyvä ehdokas, jos hän ei sitten edustaisikaan sitä perinteistä linjaa? Montako aarretta kulkee meillä ohi, jos kuljemme laput silmillä?

      • Sakari Savolainen sanoo:

        Olen samaa mieltä, Johanna mitä kirjoitit, että kuoret ovat kauniita kuin karkeissa. Minulla on kokemuksia, tästä seurustelin yhden tytön kanssa nuorena. Kuoret olivat kauniit mutta sisäinen kauneus puuttui. Hyvää Viikkoa sinulle Johanna T,Sakari,

      • Pia Keyriläinen sanoo:

        Aiwan!Ja voisin kuvitella ,että varsinkin sinä joudut julkisuuden henkilönä olemaan tuntosarvet erityisen koholla!? Onko vastapuoli aidosti kiinnostunut juuri sinusta vai juokseeko kenties maineen perässä.Etsi ja löydä siinä sitten!Kuten Juge tuolla aikaisemmin mainitsikin,niin todellakin tulee usein miettineeksi,että mikä on vikana,kun ei vastapuolta kiinnosta edes lähestyä.Väitetään,että itsevarmuus kiinnostaa miehiä,että hymy ja nauru herättävät tunteita ja huoliteltu olemus herättäisi vastakaikua…!?Taitaa olla pelkkää hienoa tuulen viemää hiekkaa aavikolla!Kun on oma aito itsensä,luulisi sen jo osittain riittävän,mutta mutta…Vaikeaa se vain on löytää kaltaisensa…Itse kun en ole mikään huithapeli vaan uskon vakaaseen parisuhteeseen,on tässä parisuhteiden sirkuksessa vaikea pysyä karusellin kyydissä.Tykkäisin kovasti matkustaa vuoristoradassa ja kokea mutkat,vauhdinhurman sekä ylä-että alamäet…Peace&Love❤

        • Johanna Koivu sanoo:

          Yritän kyllä mahdollisimman kauan pitää julkisuusstatukseni piilossa, että ihminen tututuisi ensin minuun ilman ennakko-odotuksia. Julkinen imago ei kuitenkaan koskaan täysin vastaa sitä, mitä olet kotisohvalla verkkarit jalassa… Mutta toisaalta, on paljon ihmisiä, jotka eivät seuraa musiikkia tai ole kiinnostuneita Elonkerjuusta- ja hyvä niin!
          Ja tosiaan, sielunkumppanin löytäminen ei ole mitenkään helppoa!

  • Hyvä kirjoitus. Epätoivolla on hyvä tehdä bisnestä. Toisaalta sitä maksaa jostain, minkä onnistumisesta ei ole mitään takuuta. Mutta näillä mennään 🙂
    Ja trendi tuntuu olevan, että aina on parempi, miksi pysähtyä? Varsinkin pätee juuri eronneisiin,. Ovat ihan kuin uudella planeetalla nykyajan deittailun kanssa vaikka verrattuna maailmaan 12v sitten kun ovat olleet viimeksi sinkkuja. Se oikea sinkku taas tekee melkein mitä vaan, että löytää parisuhteen. Se osaa usein myös pysähtyä ja haluaakin.

    • Johanna Koivu sanoo:

      Kiitos viestistäsi Raisa! Minua kiinnostaa, mistä sen oikean tunnistaa ja mistä tietää, että on aika pysähtyä? Kuinkahan moni kulkee onnensa ohi, kun on niin kiire päästä kokemaan ja näkemään, mitä muuta maailmalla on tarjota.

      • Kyllä itse ainakin huomaan, kun olen ihastunut 🙂 Ja usein sen huomaa kumppanistakin. Sanaton viestintä kertoo paljon. Lisäksi puhelin käy kuumana, viestejä pukkaa kesken työpäivän ja ajatukset ovat vain miehessä ja mietitään koska nähdään ja mitä tehdään. Olo kuin teinitytöllä. Sitä, onko hän se oikea selviää vasta vähitellen. Kiinnostuksesta toista kohtaan ja halusta tutustua kaikki kuitenkin alkaa ja se vaatii aikaa ja aikaa yleensä löytyy kun on kiinnostusta. Kyllä sitä yhdessäkin voi kokea ja nähdä kaikenlaista 🙂

        • Johanna Koivu sanoo:

          No juu 🙂 Ihastumisen tunne on huumaava, sitä ei voi feikata! Ja eikös se ole niin, että jokaisella tapaamallamme ihmisellä on merkitystä henkisen kasvumme kannalta. Tämä ajatuksen mukaan ei ole ns epäonnistuneita suhteita, vaikka ei loppuikää yhdessä oltaisikaan.

          • Pia Keyriläinen sanoo:

            Tämä vaatiikin oivalluksen tilan,johon vain henkisesti kypsä ihminen kykenee!Ajattelenkin niin,että minä en olisi sellainen minä kuin olen tänä päivänä koettuani yhtä lailla sekä onnistumisia että epäonnistumisia …Olen totisesti ottanut opikseni ja kyseenalaistanut edellisiä valintojani.Todennut astuneeni samaan suohon,en kerran enkä kaksi.Jostain syystä olen valikoinut partnerini vastakohtaisuuden maasta ja tuloksena jonkinasteinen epäonnistuminen.Nyt yritän katsoa hieman uudesta vinkkelistä ja suoda itselleni mahdollisuuden tarttua samankaltaisuuden salaperäiseen saagaan…

          • Johanna Koivu sanoo:

            Hyvä Pia! On hienoa kuulla ihmisistä, jotka oikeasti pohtivat valintojaan, kokemuksiaan ja tapojaan- ja ottavat niistä opikseen! Niin monet kulkevat laput silmillä ja tekevät samat virheet aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mutta se kuuluisa peiliin katsominen on niin rankkaa ja oman käytöksensä analysointi ei ole mitenkään helppoa, joten ymmärrän hyvin, että monelta se jää tekemättä.

      • Sakari Savolainen sanoo:

        Vastaan kysymykseen: oikean tunnistaa siitä, että lähellä on hyvä olla, on lämmin ja turvallinen olo. Minun kohdalla oli aika pysähtyä, kun olin sinkku minä olin paljon menossa, matkustelin kun olin lomalla. Rupesin kaipaamaan elämään sisältöä ja rupesin etsimään kumppania. Elämässä on ollut paljon pettymyksiä, mutta en ole vielä kokennut sellaista ihastumista, että olisi mennyt jalat alta. Minulla on ollut edelleen ihastuksen kohteita, en tidä mistä tämä johtuu. En usko viidenkynpin villitykseen… Kun sairastuin parantumattomaan sairauteen, parisuhde on ollut melko tiukilla. Kysyn, vaikka olen parisuhteessa, voiko olla ihastuksen kohteita? Terveissi, Sakari

      • JuGe sanoo:

        Pitipä ottaa kiinni tuosta mistä tietää sen oikean-kysymyksestä.

        Itse voisin todeta, että ehkei meille niinkään suoraan ole ketään ”oikeaa” odottamassa jossain vaan se oikea syntyy osiensa summasta. Toki, samat kiinnostuksen kohteet sun muut varmasti auttavat jo hyvin eteenpäin, mutta kun toisen oppii tuntemaan niin hyvineen kuin huonoine puolineen niin samalla myöskin kuva siitä minkä itse lopulta kokee oikeaksi syntyy sitten lopuksi.

        Kyllä sen itse ainakin on huomannut että minkälainen ihminen olisi omalla kohdallaan niin sanotusti se oikea, ainakin suurimmalta osin. Erilaisten kokemusten ja asioiden pohjalta sitten yrittää löytää edes jonkinlaista yhteensopivuutta.

        Tosin, eihän vastakohdissakaan mtn vikaa ole, niinhän sitä sanotaan, että nehän toisiansa puoleen eniten vetävätkin :D.

        Ja vielä se, mistä tietää, kun olisi valmis asettumaan aloilleen. Kyllä sen pikkuhiljaa iän karttuessa huomaa, että haluaisi vain jo kokea kaiken sen mitä vakava suhde mukanaan tuo. Ihminen on kuitenkin rakennettu niin, että yleensä jossain vaiheessa elämän realiteetit alkavat hahmottua enemmän ja enemmän ja tämän myötä myös halu asettua aloilleen ja perustaa perheen etc.

        Mutta, ihminen se loppupeleissä kuitenkin ne lopulliset päätökset tekee :).

        • Johanna Koivu sanoo:

          Kiitos JuGe hienosta vastauksesta! Eipä noin kaikenkattavaan vastaukseen ole enää mitään lisättävää! 🙂

        • Hei,

          tämä on mielenkiintoinen aihe ja henkilökohtaisesti koskettava. Se oikea syntyy osiensa summasta. Mielettömän hienosti tiivistetty. Ihmiset harvoin miettivät miksi he ovat läheisempiä ystäviä jonkun kanssa ja toisen kanssa ei. Mutta parisuhteen osalta tätä pohditaan täältä ikuisuuteen. Puheissa, medioissa ja ties missä. Siinähän on käytännössä kyse samasta asiasta, suhde vaan toimii jostain syystä. Ja tulee halu olla tekemisissä enemmän toisen kuin toisen kanssa. Parisuhteessa vaaditaan lisäksi fyysistä vetovoimaa.

          Mahdollisuus ”aina parempaan vaihtoehtoon” on illuusio, joka elää kunnes se oikea tulee vastaan. Ainakin minulle on aina sanottu, että kun se osuu kohdalle, ei siitä pääse eroon. (Tosin alan pitkään sinkkuna eläneenä vähitellen ajatella, että mahtaakohan se nyt olla ihan näin…)

          • Johanna Koivu sanoo:

            Niin, iso osa ihmisten välisestä yhteydestä on selittämätöntä kemiaa, jota joko on tai sitten ei ole. Kaikkea ei voi järkeillä, vaikka niin mielellään asioita päällään kontrolloisikin. Ehkä uskallus heittäytyä ja antaa toiselle ihmiselle mahdollisuus, ennenkuin tuomitsee suhteen jo alkumetreillä jonkin yksityiskohdan vuoksi, saattaa olla avain johonkin uuteen. Itse olen ainakin huomannut, että sitä saattaa löytää itsensä ihan uusista ja jännittävistä tilanteista, kun vain antaa asialle mahdollisuuden tapahtua. Tsemppiä sulle parinetsintään, Emma! 🙂

  • Anu sanoo:

    Moikka Johanna.
    Mielenkiintoisesta aiheesta kirjoitit. Kun ikää tulee lisää halu löytää se oikea, jonka kanssa voisi jakaa loppuelämän. Maailma on vaan muuttunut niin paljon, netistä ja tv:stä etsitään kumppania, tämä ei tunnu oikealta tavalta.

    Mutta mistä tietää että tässä on se oikea, joka todella haluaa elää kanssani eikä vain etsi väliaikaista kumppania kunnes parempi tulee vastaan.

    Mukavaa kesää sinulle!

    • Johanna Koivu sanoo:

      Moi Anu,
      kiitos kommenteistasi!

      Jollain lailla tuo deittikulttuuri tuntuu minustakin keinotekoiselta. Mistä tosiaan voi tietää, kuinka monta heilaa tyypillä on yhtä aikaa kierroksessa? Ja voiko koskaan täysin luottaa, ettei ole toiselle vain laastari tai väliaikaista ajanvietettä?

      • Sakari Savolainen sanoo:

        Kyllä on hyvä aihe. Tässä riittäisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Jos tyypillä on monta kieroksessa, se käy ilmi nopeasti; äijän olemmus muuttuu, se keksii tekosyitä, esim.erilaiset iltakokoukset lisääntyvät, ylityöt lisääntyvät ja vapaa-ajan harrastukset myös lisääntyvät. Ja äijän kännykkään tulee viestejä. Sitä ei voi salata, se tulee aina ilmi. Minusta tälläisiä äijiä löytyy, nämä jätkät ovat tosi törkeitä, jotka lekkivät tosen tunteella. Tälläisille äijille en anna minkäänlaista arvoa. Kyllä luottamus on tärkeää. Ja myös rehellisyys.

        • Johanna Koivu sanoo:

          Kyllä. Tästä aiheesta olisi niin paljon sanottavaa! Noinhan se varmastikin on. Mutta usein miehet leimataan pettureiksi helpommin kuin naiset. Kyllähän naisetkin osaa, valitettavasti…

          • Sakari Savolainen sanoo:

            Hyvää Hehkuva Rauta kesäkiertuetta Johanna Koivu ja Koko Elonkerjuu yhtye, ja turvallisia keikkamatkoja. Olet Johanna Suomen kaunein naisfiulisti, osaat soittaa ihanasti. Teidän musiikki puree suoraan mun sydämmeen. Kesäterveissin Sakari

  • Hanski sanoo:

    Ja minäki löytäny kumppanini Ilkka-lehden kautta ja vielä Teuvalaanen kaiken kukkuraksi ja eikä siinä kaikki. Fanitettava yhtyekki tuli siinä samalla Elonkerjuu nimeltään 😀

    • Johanna Koivu sanoo:

      Mahtavaa! Ilkka-lehden kautta? Hienoa kuulla näitä tarinoita. Ja musiikkimakukin tuli samalla päivitettyä 😉

      • Hanski sanoo:

        Sattuma se on ollu mulle hyvä kaveri, niin työelämäs ku heilankanski.. Kymmenisenvutta sitte oli ajokortti hyllylla ja töistä pakollinen paussi.. Siinä sitte ajattelin, että hydynnetääpä tämä aika heilanhaulle ja tässä sitä ny ollaan 😉 Jooo.. Jos ei sitä pakkollista työtaukua olis tullu, niin vois nykki olla kaikki toisin 🙂 Vkonloppuna sitte olis Haku Päällä, mutta ny kyllä Elonkerjuun takia 😉

        • Johanna Koivu sanoo:

          Hienoa, että osasit ottaa vastaan elämän heittämän haasteen! Keikalla nähdään 🙂

  • Sakari Savolainen sanoo:

    Toivotan teille kaikille Hyvää Kesää ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin. Muistan, kun minun paras ystävä Rauli Somerjoki lauloi Pilvet Karkaa, niin minäkin!

  • eevis sanoo:

    🙂 No olipa hyvä ja ajankohtainen kirjoitus! Tosin täällä vastapuolella palloa on keskitalvi, mutta pariutuvat ne ihmiset talvellakin, onpahan joku lämmittämässä kun tuuli puhaltaa suoraan Etelänavalta luihin ja ytimiin! Varsinkin kun nämä kiwit eivät osaa taloja rakentaa… kaksinkertaiset ikkunat ovat ”uusi” juttu… heheh…. Kiva olla pakkasella, kun on yksi ikkunaruutu siinä välissä, ja siinäkin reunat falskaa… 😛

    Kyllä nopeasti tulee kyyniseksi, kun katselee kaikenmaailman sinkkukinkkudeittipalstoja – miten sieltä voi muka löytää jonkun aidon ihmisen?!? Toistaiseksi olen jättänyt kaikki palstat omaan arvoonsa, mutta nyt tuli vastaan lupaavan oloinen juttu: speed dating, jossa ”valitun” kanssa mennään ekoille ”treffeille” tekemään vapaaehtoistyötä järjestäjien järkkäämään paikkaan tai organisaatioon. Ei huono, koska ne deittipalveluiden ”suurkuluttajat” tuskin viitsivät mitään vapaaehtoishommia painaa metikössä, helpommallakin saa pikahoitoja. 🙂 Ja kertoohan se ihmisestä jotain, siis luonteesta, jos vapaaehtoishommat yleensäkin kiinnostavat. Joten saas nähdä, pitänee mennä katsomaan, mitä risupartoja sieltä löytyisi suomalaiselle tavikselle!! 😀 🙂

    Terkut toiselta puolelta, kantapäät vastakkain – hyviä kesäkeikkoja! 🙂

    • Ihan huippuidea: ”speed dating, jossa ”valitun” kanssa mennään ekoille ”treffeille” tekemään vapaaehtoistyötä järjestäjien järkkäämään paikkaan tai organisaatioon. ”

      Näitähän olisi vaikka mitä: vanhainkotiin pelaamaan marjapussia vanhusten kanssa, lastenkotien lasten kanssa leikkimään, kodittomien koirien kanssa ulkoilemaan, opettamaan maahanmuuttajille suomea, nyppimään rikkaruohoja jonkun mummon pihalta=> Näitähän olisi vaikka mitä!!

      • Johanna Koivu sanoo:

        Niinpä, sittenhän näkisi, mistä tyyppi on oikeasti tehty! Ja tulisi samalla tehtyä jotain hyvää ja järkevää 🙂

    • Johanna Koivu sanoo:

      Kiitos Eevis!
      Sielläpä on ainakin ilmanvaihto kunnossa, koita tarjeta!
      Tuohan kuulostaa hyvältä deitti-idealta. Juurikin näin- uskon, että tuollaisesta tapahtumasta saattaisi löytyä ihminen, jolla on arvot kohdallaan ja joka on tosissaan matkassa. Ja kun tekee töitä yhdessä, niin pääsee näkemään ihmisen luonnetta enemmän.
      Olisipa hauska kuulla sitten, miten treffit meni. Jos nimittäin haluat näin julkisesti asiasta lisää avautua 😉

  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Comment Spam Protection by WP-SpamFree

    © Johanna Koivu 2014
    Mainostoimisto Creative CrueidHairFrantsila2orplusHM-KuvatElonkerjuuBootfactoryFinsoffat