Home sweet home

Kärsitkö jatkuvista flunssakierteistä, poskiontelontulehduksista, selittämättömistä allergioista tai peräti astmasta? Entä palan tunteesta kurkussa, hengitysvaikeuksista, äänen käheydestä tai silmien kirvelystä- oireista, jotka paranevat oleillessasi muualla? Syynä oireisiin saattaa olla sisäilmaongelma, josta moni kärsii tietämättään kotona, koulussa tai työpaikalla. Wikipedian mukaan jopa sadattuhannet altistuvat päivittäin kosteusvaurioituneen rakennuksen mikrobeille. On arvioitu, että joka toisessa maamme asuintalossa olisi tutkittavaa ja koulurakennuksissa jopa 75 % :ssa olisi kosteusvaurio. Millaisen lahjan tämä yhteiskunta antaa kasvavalle lapselle?

Aika karua.

Moni ei saa minkäänlaisia selviä oireita, vaikka altistuisikin homeelle päivittäin. Saattaa olla, että altistus on kestänyt vuosia tai vuosikymmeniä ilman havaittavia oireita. Herkistyminen saattaa puhjeta vasta, kun vastustuskyky jostain syystä heikkenee, esim sairauden tai stressaavan elämäntilanteen vuoksi. Ja kun herkistyminen on kerran tapahtunut, ei paluuta ole.

Omalla kohdallani törmäsin aiheeseen toisena Lontoon- vuotenani. Ehdin asua puoli vuotta kivassa asunnossa, joka syksyn tullen alkoi herätä henkiin. Ensin mustuivat olohuoneen seinät vaivihkaa kirjahyllyn takaa. Sitten musta homekasvusto levisi ikkunoiden ympärille ja lopuksi koko seinälle. Talven tullen oli kuin trooppinen akvaario, kostea ja lemuava. Ihme kyllä, en kärsinyt minkäänlaisista hengitystieoireista. Makuuhuoneeni oli (onnekseni!) erikoisesti sijoitettu keskelle taloa niin, että minulla ei ollut yhtäkään ulkoseinää. Huoneessa oli oikein mukava ja lämmin, nukuinkin siellä pitkiä yöunia erityisen hyvin. Ystäväni makuuhuoneessa sitten taas vesi tuli ikkunan tiivisteiden läpi sisään. Huoneen ilmastointi parani kun joku oli ohikulkiessaan napauttanut ikkunaan kaksi luodinreiän näköistä aukkoa. Ikkunan ohi oli vilkas kävelyliikenne, erityisesti viereiseen sikh-temppeliin. Viimeinen pisara oli, kun keittiön lattialle unohtuneen roskapussin alle kasvoi sieni. Kyllä. Ihan oikea sieni, sellainen suppilovahveron näköinen.

Sain lopulta vuokrasopimuksen purettua intialaiselta vuokraisännältämme (mikä onkin sitten ihan oma tarinansa), löysin uuden, ihanan asunnon ja muutin pois. Parin kuukauden sisään kuljin entisen asuntoni ohi ja huomasin, että se oli taas asuttuna. Kurkistin sisään olohuoneen suurista, viktoriaanisista ikkunoista ja näin, että seinät oli ehostettu maalilla kuntoon ja asunto näytti ihan priimalta. Problem solved!!

Näin räikeitä esimerkkejä ei onneksi Suomessa tule vastaan. Joka tapauksessa kyseessä on iso ongelma, johon ei maassamme välttämättä osata suhtautua tarpeeksi suurella vakavuudella. Sairastuminen tapahtuu pitkänsitkeästi ja salakavalasti, ja syytä voi olla vaikea löytää, saati sitten todistaa. Erilaiset sisäilmamittaukset ovat kalliita, eivätkä välttämättä tuo ongelmaa esille.

Jos kiinnostuit aiheesta ja haluat lisätietoja, niin ohessa hyviä linkkejä. Niistä on hyötyä myös, jos olet vuokraamassa tai ostamassa asuntoa. Lisäsin myös linkin homepakolaisten adressiin, jossa voit tukea tietoisuuden lisäämistä aiheesta, johon suurin osa ihmisistä törmää jossain vaiheessa elämänsä aikana.

http://www.hometalkoot.fi/filebank/906-Tunne_talosi_turvaa_kauppasi_opas_2013.pdf http://www.adressit.com/home-_ja_kosteusvaurioista_sairastuneet_huomioitava
http://www.homepakolaiset.fi/

There are 8 comments

  • Sakari Savolainen sanoo:

    Asuin lapsena sellaisessa talossa, jossa oli hometta eli lapsuudenkoti oli hometalo. silloin kun talo oli rakennettu sotien jälkeen ei ollut kivijalkaa eli talo rakennetiin pelkkien nurkkakivien päälle. ja talvella kylmä iltasella oli lämmintä 26 astetta ja aamulla 9 astetta. melkoiset länpötilan vaihtellut. alahirret oliva homeessa. minulla on ollut jatkuvaa nuhaa se on osa syynä jatkuvaan nuhaan. astmaa minulla ei ole. nuhasuuteen vaikutusta lisää kun sairastan parkkinson tautia, siihen käyttämät lääkeet lisäävät nuhaisuutta. T.Sakari.

    • Johanna Koivu sanoo:

      Kiitos kertomuksestasi, Sakari! Hyviä vointeja ja mukavaa kevään jatkoa!

  • Anu sanoo:

    Hei Johanna. Kirjoitit todella tärkeästä aiheesta. Se koskettaa minua kovastikkin. Lapsena ollessani asuin vanhempieni kanssa kosteusvaurion sisältämässä vuokra-asunnossa useita vuosia. Kunta ei asiaa ymmärtänyt tehtiin useita pintaremontteja lopulta tuli paikkakunnan vaihto. Vuosissa meni osaltaan terveys ja tilanne vaikuttaa taloudellisestikkin. Vanhempani altistuivat vakavasti äitini menetti osaksi terveytensä. Itse olin tuolloin heikossa kunnossa vahvat astmalääkkeet ja jatkuva sairastelukierre. Myöhemmin olen lääkkeistä päässyt eroon. Tällä hetkellä opiskelen ja koulussani on sisäilmaongelmia jotka aiheuttavat oireita päänsärky ja väsymys. Avun saaminen tuolloin 10 vuotta sittenkin oli vaikeaa. Monen lapsen ja nuoren aikuisen tulevaisuus vaarantuu päivittäin.

    • Johanna Koivu sanoo:

      Kiitos kommentistasi, Anu!
      Oli kiinnostavaa lukea tarinasi. Onneksi olet päässyt lääkkeistä eroon ja saanut terveyttäsi vähän takaisin.
      Asutko nyt ns puhdasilmaisessa asunnossa? Minua kiinnostaisi kuulla, kuinka altistuneet ihmiset löytävät ns terveen asunnon- oireihdinta kun ei välttämättä ala vielä asuntonäyttötilanteessa.
      Toivotan sinulle voimia nykytilanteeseesi!

      • Anu sanoo:

        Meidän perheen kohdalla tilanne ratkesi omakotitalon ostamisella. Talo oli vanha 60-luvulla rakennettu omakotitalo taloon tehtiin täysremontti. Vaihtoehtoja ei ollut muita kunnan vuokra-asuntoihin luottamus oli mennyt. Vanhempani asuvat edelleen omakotitalossa, jossa ei koskaan ole ollut ongelmia sisäilman kanssa. Ns. terveen asunnon löytäminen on vaikea tehtävä.
        Itse asun opintojeni takia opiskelija asuntolassa, joka ei sisäilman suhteen ole paras mahdollinen. opiskelijana vuokra-asunnon saaminen pienellä paikkakunnalla on vaikeaa kun tarjolla on mitä on. Kiitos sinulle kannustuksesta nyt pitää lähteä töihin…

  • JaanaJ sanoo:

    Välilllä sitä miettii, että minne on kadonnut rakennustaito Suomessa- töiden ketjuttamiseenko? Uusissakin taloissa on jo kosteus- ja homevaurioita- monet perheet ovat ostaneet unelmiensa talon tai asunnon ja sitten ollaankin keskellä homehelvettiä, sairastutaan ja taistellaan oikeutta myöden korvauksista. Surettaa kun lapset joutuvat jo päiväkodeissa ja kouluissa altistumaan homeelle. Aikuiset altistuvat työpaikoissaan.

    • Johanna Koivu sanoo:

      Kyllä, nykytilanne on käsittämätön. Asunnon ostaminen on niin suuri riski, että kuinka sitä uskaltaa enää harkitakaan…

  • Anu sanoo:

    Edellinen viesti jäi hieman kesken. Aikanaan kun vanhempani ostivat omakotitalon riski oli suuri, mutta tiedettiin että asunto on täysin terve ja vaati remonta jolla päivitettiin tähän päivään. Riski oli otettava, jotta perheen ja lasten terveys ei menisi heikommaksi. Päätös oli ainoa oikea, vaikkakin lainaa maksetaan vielä pitkään. Tänä päivänä kun opiskelija tarvitsee asuntoa kunnalta/kaupungilta tarjotaan niitä heikkokuntoisimpia ja rauhattomilta alueilta ainakin täällä kotiseudullani. Tämä on todella ikävä asia mutta toiveissa elää että yksityisiltä markkinoilta löytyisi terve kohtuuhintainen vuokra-asunto.

  • Vastaa käyttäjälle Anu Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

    Comment Spam Protection by WP-SpamFree

    © Johanna Koivu 2014
    Mainostoimisto Creative CrueidHairFrantsila2orplusHM-KuvatElonkerjuuBootfactoryFinsoffat